Meille hankittiin vuosi sitten keväällä auto. Olen saanut Punton myötä uuden harrastuksen, automatkakuvaamisen. Kuvaan kartturinpenkiltä ikkunasta milloin mitäkin eteen tulee.

Usein erilaiset rakenteet, sillat ja sen sellaiset, ovat autosta katsoen yllättävän kiinnostavia, ja niihin saa erilaista eloa verrattuna paikaltaan kuvaukseen. Eläinten vauhdissa putki ei käsissäni pysy ajovauhdissa, muttei se ole minua estänyt yrittämästä. Usein hyvän kohteen huomaa vasta kun on ajanut jo tilanteen ohi, mutta se kehittää (sekä teoriani mukaan myös nopeuttaa) ajattelua.

Analysoin nykyisin erilaisia asioita valokuvauksen kannalta yhä enemmän, havainnoin ja sommittelen entistä nopeammin, lisäksi huomaan mahdollisuuksia hyvään kuvaan lähes jokaisella automatkalla. Suosittelen harrastusta vakavasti valokuvausta harrastaville, tästä kuvaustyylistä saa väkisinkin rentoa meininkiä tähtäilyyn. Tilanteiden ainutkertaisuus yhdistettynä auton ikkunalasien heijatuksiin luovat positiivisella tavalla hallitsemattomuuden tunteen. Ei kannata kääntää autoa palatakseen ohiajettuun maisemaan, vaan etsiä uutta kuvattavaa.

 

Tästä kuvaustyylistä saa väkisinkin rentoa meininkiä tähtäilyyn

Automatkakuvaamisessa lisämahdollisuuksia antaa tarpeeksi pitkä zoom-objektiivi ja vakaa käsi. Osa valokuvista tärähtää, osassa kohde on jotain aivan muuta kuin mitä kuvaushetkellä on kuvitellut, tai välillä kuvassa ei näy juuri mitään. 

 

Kaikista epäonnenotoksista huolimatta seassa on muistojen fiilistä hyvin tallentavia näpsäisyjä sekä joukko kelpo dokumenttikuvia. Kuvamäärän ollessa satoja tässä suurten muistikorttien luvatussa ajassa, ei kuvia jaksa selata kamerasta, jolloin joskus joitain jopa taidekuvamaisia onnenosumia löytyy vasta kuvia läppärille ladattaessa. Automatkakuvauksessa parasta on sama jännitys kuin filmillä kuvaamisessa, lopputulos on yllätys.

The city has a fair bit of nature too. Helsinki has several small parks to go for a mini-picnic in the sun. In the shade of a tree a brunch tastes even more delicious than normally. You may have a swing, if you enjoy in the vicinity of a playground.

Especially, the more tranquil parks also have animals. You do not usually meet any stray cats there, but a variety of birdies you can be spotted all the more so. Crows are fun, but not too cute. Instead, the little birds in flowering trees resemble Japanese paintings, and observing their undertakings is somehow amusing -even relaxing.

There really is nature in the city, you just have to find your way there. It does not matter though, it won’t take long to get there.

Kaupungissakin on luontoa. Helsingissä on useita pieniä puistoja, joihin on mukavaa mennä minipiknikille auringon paistaessa. Nurmella puiden varjossa brunssi maistuu vieläkin herkullisemmalta kuin tavallisena vapaa-aamupäivänä. Välillä voi kiikkua keinussa, jos viihtyy leikkipuiston läheisyydessä.

Varsinkin rauhallisissa puistoissa on myös eläimiä. Kulkukissoja siellä ei yleensä tapaa, mutta erilaisia lintusia voi bongata sitäkin enemmän. Varikset ovat hauskoja, mutteivat kovin söpöjä. Sen sijaan pikkulinnut kukkivissa puissa muistuttavat japanilaisia maalauksia, ja niiden puuhien tarkkailu jollain tavalla huvittaa ja jopa rentouttaa.

Kaupungissa luontoa juuri sen verran, että sinne täytyy hakeutua. Se ei haittaa, matka ei ole pitkä.

Tastes vary, some prefer the mother and others the daughter. Some fancy the girl next door, an angelic innocent woman, they are the victi… – I mean the target group of Axe’s marketing campaign ´Even Angels Fall´.

I saw this short film like angel-ad on TV recently. It was exaggerative and stylish to a point of being amusing. Great music, beautiful colours, fine dramaturgy, and angels by Victoria’s Secret. Total success, I would say.

Some people have amazing sense of style. One such person is Audrey Hepburn, whose style has caused a stir for decades. I began to admire her when I got interested in clear classic style of the 50’s and 60’s. It has a kind of fresh briskness, femininity, and timelessness about it, which I hope to include in my own style as well. Interestingly, Audrey’s style stems from private to public as one integral continuum -Always stylish.

I got acquainted with Audrey's style by reading books and watching his films. On the cover of the book, "What a woman needs to know about the style" they have Audrey Hepburn wearing sunglasses as seen in the film Breakfast at Tiffany's -even though the book does not tell about her entirely. The idea of this book is to tell about the elegance that stems from within and anyone can learn. Some of the teachings of the book are nothing short of excellent, but some unfortunately too restrictive for a free spirit like me. I read a book with a smile on my face and got many good insights.

“Audrey Style” by Pamela Clarke Keogh deals with Audrey’s life stages. The photos are amazing and really inspire to dress. The greatest thing about Audrey is her deep rooted and everlasting positivism; she almost seems to have it all. And guess what? A friend of mine is like her, she has a perfect sense of style and character –it goes without saying, she is really charming.

Joillakin ihmisillä on aivan hämmästyttävän hyvä tyylitaju. Eräs tällaisista henkilöistä on Audrey Hepburn, jonka tyylistä on kohistu jo vuosikymmeniä. Itse aloin ihailla hänen tyyliään kiinnostuttuani selkeästä klassisesta muotokielestä ja 50- ja 60-luvun muodista. Siinä on sellaista raikasta reippautta, naisellisuutta ja ajattomuutta, jota toivon omaan tyyliini. Erikoista on, että näyttelijättären pukeutumistyyli vaikuttaa yhtenäiselta jatkumona privaatista työhön ja edustamiseen. Aina tyylikästä.

Audreyn tyyliin tutustuin lukemalla hänestä tehtyjä kirjoja ja katselemalla hänen elokuviaan. Kirjan "Mitä naisen tulee tietää tyylistä" kannessa Audrey Hepburn ihastuttaa aurinkolasit päässään elokuvassa Aamiainen Tiffanyllä, vaikkei kirja hänestä kerrokaan. Tekstipainotteisen teoksen ideana on kertoa sisältä kumpuavasta tyylikkyydestä, jonka jokainen voi oppia. Osa kirjan opeista on suorastaan mainioita, mutta osa liiankin rajoittavia tällä luonteella. Luin kirjan pilke silmäkulmassa, jolloin sain siitä monia hyviä oivalluksia.

Audrey Style -kirja käsittelee Hepburnin elämän eri vaiheita. Kirjan kuvat ovat upeita, niistä saa paljon virikkeitä pukeutumiseen. Ihanaa Audreyssä on hänen olemuksestaan huokuva positiivisuus. Sanoisinpa, että täydellinen pakkaus. Ja arvatkaa mitä, ystäväni on hänen näköisensä, hänellä on täydellinen tyylitaju ja hän on luonteeltaan todella hurmaava.

Kirjat / Books:

Mitä naisen tulee tietää tyylistä, kirjoittanut Karen Homer
Things a Woman Should Know About Style by Karen Homer

Audrey Style by Pamela Clarke Keogh

 To sum up, memory is limited whereas lists are limitless.

Additional information in Wikipedia: http://en.wikipedia.org/wiki/The_Book_of_Lists

Olen kiinnostunut listoista, sillä minä ja siskoni teemme listoja mitä erilaisimmista asioista. Itselläni listojen tekeminen auttaa muistamaan asioita, suurin osa listoistani on muistilistoja, mutta se myöskin auttaa hahmottamaan kokonaisuuksia. Opiskellessani asioita listat ovat minulle välttämättömiä, ilman niitä on haastavaa nähdä kokonaisuus tiivistettynä. 

Jokin aika sitten ostin Listojen kirjan, joka on suhteellisen viihdyttävä opus. Listaukset sisältävät pelkän otsikkotason sijaan myös tarinoita, tiedonnälkäiselle oikein hyvää kevyttä välipalaa ja knoppitietoutta. Suomenkielinen versio on muokattu siten, että siihen on lisätty suomalaisia listoja.

Sanoisinpa tähän teokseen tutustuttuani, että muisti on rajallinen, mutta listat eivät.

Listojen kirjasta löytyy tietoa googlaamalla, tai esimerkiksi täältä: http://www.tammi.fi/kirjat/ISBN/9789513132125/alue/902,914/navi/Aiemmin/navi2/9009
Lisätietoa englanniksi Wikipediasta: http://en.wikipedia.org/wiki/The_Book_of_Lists